

Taas se oli.
Kun tarpeeksi moni kenkä oli asetettu kuivumaan takanreunalle, alkoi hymy irrota niiltäkin, jotka eivät osanneet ottaa alkumatkan suoreissua huumorilla. Lämpöä haettiin niin klapisavotasta kuin saunasta. UDK:n sekakuoro harjoittelikin sitten yhteislaulua, epävireisesti ja sanoituksia väärin tulkiten. Tietenkin.
Arf
Kesäviileillä voisi kirjoitella taas blogia. Tällä kertaa vuorossa hallituksen toiminta tiiviimmillään, eli kokoukset. Kokoustaminen on taitolaji, jota on hyvä kehittää jo opiskeluaikana (joo, naurakaa vaan).
toivottaa Erkka ja Johnny.
Muistakaa ravita mieltä ja ruumista.
Tai ainakin toista näistä.
Tyl syys
Mitä enemmän tekemistä, sen vähemmän motivaatiota tehdä mitään. Yhtään. Mitään.
Missähän vaiheessa tuntisi omien voimiensa rajat.
Oon niin laiska etten jaksa kirjoittaa tähänkään mitään.
Ps. Nick Caven uusin kiekko kuulostaa hyvältä.
Hola,
kun uudet sivut on saatu ja toimiviksi todetut, on aika jatkaa kirjoittelua.
Siinä se sitten oli, kesäloma nimittäin.
Huikeat kuusi vuorokautta tuli, oli ja meni. Mikä hassuinta (ja jälkikäteen mietittynä parasta) päätin viettää niistä kuudesta päivästä neljä kertausharjoituksissa.
- "Onko tuossa mitään järkeä?" kysyivät kaverini, vanhempani ja minä itse sinä aamuna kun heräsin 2h yöunien jälkeen, edellisen päivän juhlittuani tukevasti firman sisäisessä ystävyysjalkapallo-ottelussa koettua tappiota turkulaisille ja silti vakaasti päättäneenä lähteväni pienelle metsäreissulle.
Sateinen maanantai.
Sopiva olotila aukaista oma blogini. Jos vaan olisi jotain asiallista kerrottavaa. Pidän bloggaamista yleisesti ottaen älyttömänä keksintönä, mutta on niitä muutamia onnistuneita poikkeuksia, kuten Lehti ja ystäväni Joonaksen blogi
No niin, meni sitten samantien mainostamiseksi.
Örr, niin tämä on elämäni ensimmäinen bloggaus. En tiedä, olisiko tästä parasta tehdä puhtaasti opiskelublogi vai kenties täysin tapahtumaköyhää elämääni valottava paskanjauhantaeepos. Ehkä molempia.