UDK ry.

Karu todellisuus

jvalanen

Minusta tuntuu, että meillä kirjastoihmisillä on paha taipumus pyrkiä täydellisyyteen ja keskittyä (muiden mielestä) täysin epäoleellisiin asioihin. Käytännön todellisuus, käyttäjät ja enemmistön mielipide unohtuvat helposti. Kirjastojärjestelmä toimii viimeisen päälle tabulaattoreita myöten, mutta kukaan ei arvosta. Sitten he leimaavat meidät puuhastelijoiksi ja tyhjäntoimittajiksi. Tädeiksi ja sediksi.

Ettemme vain tekisi liikaa asioita periaatteiden takia ja pitäisi itseämme liian tärkeinä. En ole todellakaan lopettamassa yritysten/virastojen omia pikku kirjastoja lehtineen, kokoelmineen ja uutuushankintoineen, mutta joskus vaan tuntuu että näiden palveluiden käyttö on aika olematonta ja turha kehittää mitään liian hienoa kerran kuussa tapahtuvaan tiedonhakuun. Se hoituu ihan hyvin ilman tabulaattoria ja pilkulleen kirjattua ja järjestyksessä olevaa kokoelmaakin.

Itsehän rakastan kaikkea järjestystä enemmän kuin mitään, mutta kun katsoo tätä nykyajan työkaaosta ja käytännön todellisuutta tuntuu, että parempi vain jättää täydellisyyden tavoittelu ja päivittely sikseen ja keskittyä auttamaan ihmisiä tavalla, jonka hekin ymmärtävät. Hienouksista, jotka vain harvat ymmärtävät, ei juuri ole iloa. Nykyään kaikkien pitäisi tehdä kaikkea kirjaamista ja kuvailua myöten, joten kaikki olisi myös tehtävä kaikkien käsittämällä tavalla. Ikävä kyllä tämä tarkoittaa myös keskinkertaisuutta. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, aika keskinkertaiselta tämä tiedonhallinnan todellisuus tuntuu siihen kirjastonhoitajan ideaalimaailmaan verrattuna.

Jouni, harjoittelija