Toimitus testaa: kauhuelokuvat

TEKSTI Antti Lehtonen

Valoisten kesäiltojen kääntyessä pimeisiin syysiltoihin avautuu mainio mahdollisuus pelätä. Monien viettämä “spooky season” viittaa aikaan erityisesti syys- ja lokakuussa, jolloin ihmiset kerääntyvät yhteen katsomaan kauhuelokuvia, koristelemaan asuntonsa kynttilöillä ja valmistautumaan halloweenin viettoon. Ja mikäs sen parempaa onkaan! Ensin katsot ystäväsi luona jotain karmivaa, minkä jälkeen luikit kotiin läpi pimeän öisen puiston entistä vainoharhaisempana taaksesi jatkuvasti vilkuillen. Tämä kauhun elementeillä marinoitu ajanjakso toimii myös loistavana henkisenä vastarintana samoihin aikoihin ruokakauppoihin saapuvia joulukalentereita vastaan (miksei niitä voida laittaa myyntiin vasta marraskuussa?) Tietysti meillä Suomessa, pimeyden luvatussa maassa, voi omaa spooky seasoniaan viettää pitkälle kevään tuloon asti.

Tänä vuonna myös Asiasanan toimitus päätti pistää lusikkansa tähän kurpitsasoppaan ja kokeilla kauhuelokuvia eri genreistä, jotta juuri sinä tietäisit, mitä nyt kannattaa katsoa! Tähän testaukseen osallistuivat toimituksesta Ansa, Antti, Helmi, Karoliina, Milja ja Tuli. Pyrimme valitsemaan elokuvia eri kauhugenreistä, katsoimme ne yhdessä ja nyt arvostelemme ne kevyesti, mutta kriittisesti!

The Blair Witch Project (1999) 2,5/5

Tässä ”found footage” -kauhuelokuvagenren suunnannäyttäjässä kolme elokuva-alan opiskelijaa lähtevät Marylandiin kuvaamaan dokumenttia paikalliseksi myytiksi nousseesta Blairin noidasta. Kolmikon metsäretki saa kuitenkin epämiellyttäviä käänteitä, kun he alkavat nähdä outoja rakennelmia ja kuulla erikoisia ääniä. Lopulta tilanne äityy suorastaan yhtä kuumottavaksi kuin humanistin retki Hervannan Makkarajärvelle.

Kuten useimmissa elokuvissa, tämänkin keskiössä ovat sen mielenkiintoiset henkilöt. Onkin varsin mielenkiintoista ja hauskaa seurata tulehtuneen ilmapiirin omaavan ja partion väliin jättäneen ryhmärämän edesottamuksia. Päähenkilöiden käytöstä voisi luonnehtia myös varsin samaistuttavaksi. Se representoi varsin täydellisesti sitä fiilistä, kun olet katsonut samoja naamoja ja samaa pusikkoa jo useamman päivän ajan. 

Tämä kauhuelokuvien keskuudessa klassikkoaseman saavuttanut teos oli ensimmäinen toimituksen testaukseen päätynyt elokuva. Tästä oli hyvä aloittaa, sillä elokuva perustuu pitkälti jännitystä ja odotuksia nostattavaan toimintaan, mihin elokuvan tekotapa ja realistisuuden tuntu antavat omat mausteensa. Toisin kuin kauhuelokuvien testaus itsessään, tämä elokuva ei kuitenkaan juuri lunasta näitä odotuksia ja siten täytä katsojan tiedonjanoa. Toisin sanottuna, elokuvan lopetus ei miellyttänyt toimitusta. Elokuva loppuu siinä kohtaa, kun sen tuntee vasta kunnolla alkavan, minkä myötä elokuvalta jäätiin kaipaamaan enemmän. Toisaalta kuitenkin tunnistamme, että elokuvan juonen ja genren puitteissa enempää ei olisi voitu näyttää.

Smile (2022) 3,5/5

Todistettuaan potilaansa raa’an itsemurhan terapeutti Rose Cotter (Sosie Bacon) alkaa  kohdata pelottavia ja selittämättömiä näkyjä, jotka alkavat varjostaa hänen elämäänsä. Cotter pyrkii löytämään niihin selityksen, mikä johdattaa hänet kiivaaseen taisteluun tätä mystistä voimaa vastaan.

Smile sai toimitukselta kiitosta erityisesti loistavista jumpscareista ja aidosti pelottavasta tunnelmasta, joka ei kunnolla hellitä missään kohtaa elokuvaa. Ahdistavat musiikit ja epäluotettava kerronta lisäävät kuumotuksia entisestään. Tosin välillä elokuvan sijaan saattoi säikähtää enemmän vierustoverien kiljaisuja… Asunnosta häätöä odotellessa. Osalla reaktiot olivatkin poikkeuksellisen vahvoja, kuten seuraava toimittajan kommentti antaa ymmärtää. 

”Tämän elokuvan aikana sain paskahalvauksen jokaisen jumpscaren kohdalla, yritin kadota Antin sohvaan, itkin, ilmoitin eroavani Asiasanan toimituksesta ja päästin suustani kriittistä näkökulmaani korostavia kommentteja, kuten ‘ei tännepäin EI TÄNNEPÄIN’, ‘typerä mies’ ja ‘spagetti kautta kymmenen’.”

Parantamisen varaa löytyy erityisesti näyttelemisestä, joka tuntuu välillä jopa hämmentävän heikkolaatuiselta ja epäluontevalta. Lisäksi lavastus tietyissä kohtauksissa näyttää halvalta ja kliinisesti valaistulta. 

Yksi asia kuitenkin on selvä: tämän elokuvan katsomisen jälkeen et suhtaudu hymyyn enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. 


Pahanhautoja (2022) 1,5/5

Telinevoimistelua harrastava nuori Tinja (Siiri Solalinna) löytää erikoisten tapahtumien seurauksena öisestä metsästä munan, jota hän alkaa hautomaan. Lopulta munasta kuoriutuu jotain kammottavaa, joka sekoittaa koko perheen elämän.

Jos Smilen kohdalla näyttelemistä pidettiin ajoittain huonolaatuisena, tämän elokuvan kohdalla se tuntuu suorastaan hirveältä. Erityisesti Ihana arki! -blogia pitävän äidin olemus vaikuttaa korostetun teennäiseltä. Näyttelijäsuoritusten tekemistä ei varmasti helpota annetun dialogin tönkköys. Tämä elokuva olisi varmaan helpompi katsoa, jos suomi ei olisi oma äidinkieli. Myös juoneen liittyvät epäloogisuudet tuntuvat häiritseviltä; oikea aika lukea pojallesi iltasatua ei ole silloin, kun hirviö hyökkää kotiisi. 

Elokuvan teknisessä toteutuksessa ei muutoin ole merkittäviä puutteita, esimerkiksi hirviön tekninen toteutus on poikkeuksellisen hyvä. Elokuvassa käsitellään myös itsessään mielenkiintoisia teemoja, kuten vanhemman liian suuria odotuksia lastaan kohtaan ja sosiaalisen median sisällön irtaantumista todellisen elämän ikävistä puolista. Tässä elokuvassa on varmasti monia teemoja, joista Lapsuus ja nuoruus muuttuvassa mediaympäristössä -kurssia suorittavat tai sen jo suorittaneet voivat ammentaa akateemisesti. Elokuva toimii myös loistavana komediana, erityisesti kaveriporukan kanssa katsottuna. 

“Yks tähti siitä et oli suomalainen, muuten oli sellasta paskaa et en voi suositella.” 

“Mulla on kaksi kysymystä – oikeastaan ei mitään väliä.”

Longlegs (2024) 3,5/5

Tässä viime vuoden kenties puhutuimmassa ja kehutuimmassa kauhuelokuvassa FBI:n agentti Lee Harker (Maika Monroe) saa tehtäväkseen jäljittää mystistä sarjamurhaajaa, Longlegsiä. Harkerin täytyy ratkoa sarja satanistisia johtolankoja löytääkseen Longlegsin ja ymmärtääkseen, että heillä sattuu olemaan jotain yhteistä. 

Toimitus piti elokuvaa teknisesti varsin onnistuneena. Elokuvassa on jo itsessään jännitystä herättäviä kuvakulmia ja valoitusratkaisuja, jotka saavat pidettyä katsojan varpaillaan. Myös visuaalinen ilme hivelee silmää. Tällä kertaa voi antaa kiitosta myös näyttelemisestä, sillä itse Longlegsin näyttelijä Nicolas Cage tekee elokuvassa loistavan suorituksen, vaikkakin hänen esittämänsä hahmon asemaa toimitus piti turhan ennalta arvattavana. 

Erityisesti elokuvan loppuratkaisun täydellinen ymmärtäminen vaatii parin analyysivideon katsomista YouTubesta. Loppuratkaisuun sisälletyt yliluonnolliset elementit tuntuivat hieman turhauttavilta. Kenties karmivampaa olisi ollut realistisempi tulokulma murhaajan toimintaan.


Cold Prey (2006) 2/5

Tässä norjalaisessa elokuvassa viisi nuorta lähtevät lumilautailemaan Norjan vuoristoon. Ilo ei kuitenkaan kestä kauaa ja yksi heistä loukkaantuu kaatumisen seurauksena. Nuoret päättävät hakeutua suojaan lähellä sijaitsevaan hylättyyn hotelliin. Hetken päästä he kuitenkin huomaavat, etteivät olekaan yksin, mikä johtaa heidät hengenvaaralliseen taisteluun. 

Norjan kieli ja erityisesti aiemmista elokuvista poikkeava luminen miljöö toimivat tietynlaisina etuina elokuvalle jo sinänsä. Ne saavat elokuvan erottumaan ja herättävät mielenkiintoa. Hylättyjä omakotitaloja löytyy suurin piirtein joka toisesta kauhuelokuvasta, hylättyjä vuoristohotelleja huomattavasti harvemmasta. Elokuvan juoni on myös jännittävä ja tuo elokuvaan tietynlaisia mysteerejä – näistä suuri osa toki jätetään avaamatta kokonaan, kuten asiaan kuuluu. 

Perinteisen kliseen mukaan ihmiset tekevät huonoimpia päätöksiä juuri kauhuelokuvissa ja tämä elokuva jos joku todistaa tämän kliseen paikkansapitävyyden. Välillä se ilmenee huonoina piilopaikkoina, joskus kättä pidemmän aseen puutteena. Tämä heikentää elokuvan todentuntuisuutta, mikä usein on eduksi kauhuelokuville. Nuorten välillä esiintyy myös ihmeellisen paljon romantiikkaa, mikä tuntuu lähinnä kiusalliselta.


Evil Dead Rise (2023) 2,5/5

Toisistaan etääntyneiden sisarusten jälleennäkeminen muuttuu pikaisesti vaarallisten demonien nousun myötä. Perhetapaamisesta muotoutuu verinen selviytymistaistelu, josta ei painajaismaisia käänteitä, verta tai suolenpätkiä puutu. 

Tästä elokuvasta ei toimintaa jää uupumaan! Verellä mässäilyä ja sopivalla tavalla ällöttäviä tilanteita on riittämiin. Elokuva ei myöskään odota ja valmistele katsojaa toimintaan kymmenien minuuttien ajan, vaan luulot otetaan pois heti alussa. Elokuva onnistuukin loistavasti parissa kauhuelokuvan ydintehtävässä: pelon ja inhon tunteiden herättämisessä.

Toimituksen kesken ihmetystä herätti elokuvan ajoittainen pysähtynyt luonne. Demonien kolkuttaessa etuovea tai seuratessa huoneesta toiseen, tuntuu ihmeellisesti löytyvän aikaa vinyylilevyjen kuuntelulle tai keskinäiselle lohdutukselle. Tämä johtaa siihen, että pakokauhu – jota ainakin vastaavassa tosielämän tilanteessa voisi kuvitella olevan – ei välity katsojalle kunnolla. Toisaalta myös demonien toiminta on ajoittain hieman tehotonta ja epäloogista. Yhtäkkiä sakset kasvoissa tuntuu olevan lähes ylitsepääsemätön ongelma olennolle, joka pystyy uppoamaan kiehuvaan veteen ja selviytymään pelkkänä päänä.


Noh, mitäkö sinun kannattaisi näistä sitten katsoa?

Jos olet menossa lähiaikoina vaellukselle läheisten ystäviesi kanssa, katso The Blair Witch Project. 

Jos haluat pelätä ja saada paskahalvauksia, katso Smile.

Jos haluat nauraa sekä pohtia lapsiin ja sosiaaliseen mediaan liittyviä eettisiä kysymyksiä, katso Pahanhautoja.

Jos rikokset ovat sinun juttusi ja pieni annos satanismia piristää päivääsi, katso Longlegs.

Jos haluat tuntea pohjoismaalaista yhteyttä ja ihastella 2000-luvun alun muotia, katso Cold Prey.

Jos haluat katsoa tavanomaisen kauhuelokuva, jossa mässäillään kunnolla, katso Evil Dead Rise.